teroanttonen

Aktiivimalli, sekä vaihtoehto

Olemme kuluttajina tottuneet siihen, että melkeinpä mitä tahansa palvelua käytettyämme, haluaa palveluntarjoaja rasittavuuteen asti tietoa kokemuksestamme. Tavoitteenaan ymmärrettävästi parantaa tuotettaan. Jos mikä tahansa muu palveluntuottaja ei keräisi lainkaan tätä asiakastyytyväisyysdataa, ja ilmoittaisi, että syy epäonnistumiseen on asiakkaissa, olisi se vuosisadan vitsi, mutta kun kyseessä on TE-palvelut, lähdetään jostain syystä säätämään peräti lakeja tämän perusteella. Lakeja, jolla mahdollistetaan se, että jo valmiiksi köyhyysrajan alapuolella eläviltä leikataan toimeentuloa.

Työtön työnhakija tutustuu työttömyyden pitkittyessä miltei kymmeneen eri virkailijaan, joille jokaiselle ensimmäisellä kerralla hän kertoo tarinansa. Lisäten aina viimeisimmät käänteet, tehden niille tilaa tiivistämällä aikaisemmin tapahtuneen osaa.  Tämän virkailija referoi aktivointisuunnitelmaan, ja lisää vielä ehdotetuiksi toimiksi itsenäisen työnhaun, CV:n lisäämisen heidän verkkopalveluunsa, ja sen pitäminen aktiivisena, sekä tarjolla oleviin palveluihin tutustumisen. Alan vaihtoa opiskeluineenkin saa miettiä, ja jos on ollut työttömänä jo pitkään, saattaa voida opiskella työmarkkinatuella, kunhan vain hoitaa prosessiin virallisten portaiden mukaan.

Seuraavalla kerralla kysellään miten on mennyt. Jos töitä tai sopivaa palvelua on löytynyt, taputtelee virkailija itseään selkään onnistuneesta työstä, mutta jos työ-, työllistämis- tai koulutuspaikkaa ei ole löytynyt, kertoo virkailija minkälaisia palveluita löytyy ns. tiskin alta, eli TE-keskukselle ilmoitetut paikat, jotka eivät jostain syystä ole julkisesti näkyvillä. Määräyksiä hakeutumaan näihin piilopaikkoihin (harkittu puujalka) virkailija lähettää noin kolmen kuukauden välein, ja seuraavan tapaamisen puheenaihe on, miten näihin hakiessa on mennyt.

Jokainen tapaaminen kuitenkin pitää aina sisällään sen, että aktiivinen asiakas kertoessaan tekemisiään, joutuu varomaan sanojaan. Virkailijan tehtäviin, näet, kuuluu myös laskeskella työttömän työnhakijan käyttämää aikaa, selvittääkseen voisiko aktiivisesti käytetyn ajan määrä olla perusteena evätä työttömyysetuus. Tämä kuukauden käsittelyajan mittainen toimeentulotuen tarve on virkailijan kevyimpänä lyömäaseena, jos asiakas ei ole vielä hankkinut tarvittavaa rahoitusta arkeensa, eikä osoita riittävää kiinnostusta TE-keskuksen yhteistyökumppanien tarjontaan. Määrättynä parin kuukauden karenssi toimii aseista raskaimpana.

Ymmärrän hyvin, että virkailijoilta on tullut pyyntö monipuolistaa työkalupakkiaan, ja tähän ollaan nyt vastattu viiden prosentin piiskalla. Piiska ei kuitenkaan paranna TE-keskusten palvelua, mutta siirtää varmasti virkailijoiden asiakkailta kokemaa painetta enemmän vuokratyöfirmojen työntekijöille, joilta äkäiset pätkätyöläiset vaativat ”lakisääteisiä” tuntejaan.

Ettei tämä jäisi puolestani vain virheen osoitteluksi, tarjoan ratkaisuni Te-palveluiden kehittämiseen.  Tämä voidaan suorittaa aktiivimallia tukevana sen rinnalla, tai aktiivimallista luovuttua korjaamaan järjestelmän virhe.

TE-keskus on kerännyt ainutlaatuisen tiedoston ihmisistä ja heidän ammateistaan. Tämä erittäin arvokas tieto jää mielestäni käyttämättä nykyisen käytännön alaisena.

Työttömät työnhakijat jaotellaan työttömyysajan mukaan. Tämä tapahtuu kai, koska tiettyihin palveluihin asiakas oikeutetaan tai painostetaan vasta tietyn työttömyysajan jälkeen, ja TE-toimistojen tehtävänä tässä on ennenkaikkea varmistaa etuuden maksajalle (enkä tässä tarkoita kommenttikentistä tuttuja nettomaksajia), kuinka monelta päivältä asiakkaalle voidaan tukea maksaa. Tällöin TE-toimiston työllisyyttä edistäviin palveluihin osallistuvan ryhmän ainoana yhdistävänä tekijänä voi surkeimmillaan olla vain heidän työttömyysaikansa pituus.

Ehdotankin siis, että TE-keskus tulisi velvoittaa tarjoamaan vähintään yhtenä päivänä viikossa eri ammattiryhmien sisäisiä tapaamisia, joka laskettaisiin täyttämään aktiivisuusehto. Tällöin, vaikka tapaaminen lopulta pitäisikin sisällään vain jutustelua ja kahvinjuontia, olisi tästä verkostoitumismahdollisuudesta silti todellista hyötyä. Ja vaikka aktiivimalli menisikin lopulta nurin, on ehdottamani suunta se, johon työttömyydenhoidossa tulisi mennä.

 

Listaa ”An´ toisen mallista”:

- julkisen haun ulkopuolisten paikkojen julkistaminen, jossa asiakkaan käyttäjäprofiili suodattaa automaattisesti hänelle sopivat paikat.

- CV-netissä olevien ansioluetteloiden automaattinen julkaiseminen asiakassuhteen voimassaolon mukaan.

- tarkastellaan vain asiakkaan rahallisia ansioita ja passiivista aikaa työttömyysetuutta evätessä.

- aletaan keräämään asiakastyytyväisyysdataa TE-keskusten asiakkailta.

- laitetaan TE-keskuksen data töihin, ja luodaan aktiivinen yhteiskunta järjestämällä viikottaiset kohtaamiset työttömien kollegojen kesken, joiden ensimmäinen tehtävä on kehittää tapaamisia palvelemaan paremmin juuri heidän ammattikuntaansa. Kerätään tästäkin dataa, ja laitetaan sekin töihin.

 

Jälkikirjoitus:

Jaan tekstin kanssanne näin raa’assa muodossa, koska käytän lauantai-iltani uralleni tärkeän projektin eteenpäin viemiseen tavalla, joka ei minun työttömänä työnhakijana ollessani kartuttaisi aktiivi-mallin ehtoa, mutta arkipäivänä tehtynä olisi mahdollisena syynä olla myöntämättä minulle työttömyystukea.

Toisena syynä tekstin pikaiseen julkaisuun on myös se, että kommenttikentissähän asioiden yhteiskunnallinen sulattaminen tapahtuu. Olenkin tehokkuuden ja sananvapauden nimissä päättänyt hoitaa kommenttien moderoinnin niin, ettei kenenkään mieli jää kuulematta, mutta liika toisto ei silti pääse pilaamaan lukuelämystä.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat